Tukholma ja ensimmäinen maratooni

Unohtumaton matka. Jos ei tarvitsisi mitään muuta kirjoittaa ja kuvailla, se olisi vain tuo. Kesäkuun alussa unelmat toteutuivat ja kevään treenit tulivat päätökseensä kun Tukholman maratooni koitti kesäkuun 4. päivänä. Miten matka sujui ja mitä tapahtui, siitä seuraavassa;

Juoksu olisi lauantaina. Torstai aamuna kävin vielä kevyen hölköttelylenkin Suomessa ja kokeilin viimeiset mahdolliset Kinesio- teippaukset jalkaan. Pelko takaraivossa oli mieletön; kestääkö polvi ja lonkka? Pääsenkö lähtemään matkaan? Jalka toimi ja fiilis alkoi nousta. Viimeisiä tankkausjuomia naamariin ja eikun laivaan!

Perjantaina olimme jo Ruotsin päässä. Päätin, että tänään en mieti huomista juoksua kuin kerran tai kaksi ja muun ajan pyhitän perheelle Tukholman kaupungissa kierrellen ja kaarrellen. Voitte vaan uskoa menikö se aivan noin? No ei... Hieman kävimme siis reittiä läpi, katsoimme missä olisi kisakylä, missä mies ja poika tulisivat vilkuttamaan sun muuta. 

Kisakylä oli hieno! Vaivaa oli nähty ja ihmisillä olisi kaikilla sama päämäärä. Päätin, että ensi yönä nukun pitkät unet ja laitan kaiken hotellihuoneessa valmiiksi; olisi kiva lähteä sitten kohti lähtöpaikkaa.

Kisakylän ovella

Aamulla herätessä hotellin alakerrassa oli kaaos; ihmisiä oli kymmeniä aamiaisella ja jonottaa sai puuropisteellä vähän liiankin kauan. Eniten kaikesta minua stressaa jos ruokaa ei saa riittävästi ja niin kävi nytkin :D Tässä ruokajonotuksen lomassa huomasin, että muitakin salolaisia oli samassa hotellissa ja iloisesti Ledil Oy:n porukat sieltä pöydästä vilkuttelivatkin. Kiva tietää, että muitakin kotipuolesta tulossa samalle reitille! (Terkkuja Marko, Veijo, Teemu ja muut!) Onneksi ruokaa sai loppujen lopuksi riittävästi ja pikkuhiljaa siirsin ajatukset juoksuun.

Juoksunumeroni, hui!

Juoksu alkoi kello 12 Ruotsin aikaa. Lähdimme hotellilta lähtöpaikalle jo 1,5 tuntia ennen lähtöä, jotta ei missään nimessä tulisi kiire. Kävellessämme paikan päälle en juurikaan kelannut muuta kuin vasenta jalkaani. Entä jos se sanoisikin sen pahimman heti lähtöruudulla ja juoksu tyssäisi siihen? Päätin, etten maalailisi piruja seinille ennen kuin tilanne on käynnissä. Nyt tuntuu hyvältä ja se riittää.

Olin saanut juoksunumeroni ja muut varusteet jo edeltävänä päivänä kisakylästä. Nyt vaan enää viimeisiä silauksia ja vessajonoon siirtymistä vailla. Kellon lyödessä 11.00 huomasin, että vessajonot ovat ihan älyttömät; pakko olisi vielä kuitenkin päästä. Eikun sitten jonon hännille ja odottelemaan. Kello tuli pikkuhiljaa 11.45, vartti lähtölaukaukseen ja jonotan vieläkin! Tässä vaiheessa mies sanoikin, että he lähtevät jo kohti juoksureittiä ja etsimään syömistä ja lähetti minut matkaan. Tässä kohdin myös huvittavasti huomasimme etten ollut ottanut yhtäkään lämmittelyaskelta, joten siitä sitten nopeasti viimeiset haaraperushypyt ja aktiiviset venyttelyt kehiin vessajonossa :D Huvittavaa, mutta silti pakollista!

Maraton-aamun tunnelmia; tukan suoristusta pienessä stressitilassa :D

Vessasta päästyäni lähdinkin kävelemään kohti "karsinaa", josta lähtö tapahtuisi hitaasti, mutta varmasti valuen. Muistan ajatelleeni, että tässäkö tämä nyt sitten punnitaan; oma kunto, kehitys ja henkinen kantti? Eräs suomalainen mies kysyikin vieressäni ennen lähtälaukausta: "Onko tää sun eka maraton?" Vastasin kyllä ja tsemppaavaksi vastauksesi sain: "Sä jaksat hienosti, tää on upee reitti!"

Lähdön tunnelmaa.

Lähtöhetkestä en juurikaan muista mitään. Olin todella fiiliksissä ja samalla hämmentävän peloissani. Vajaa 42 kilometriä edessä, nyt mennään!
Ensimmäisen viiden kilometrin aikana en katsonut kertaakaan kelloon, en uskaltanut. Päätin himmailla ja fiilistellä alun tunnelmaa. Musiikinkin laitoin soimaan vasta ensimmäisen kahden kilometrin jälkeen, siitä lähtisi työnteko.

Ensimmäinen ylämäki koitti vajaan 10 kilometrin kohdalla, jolloin olimme Tukholman suurimman sillan juurella. Olin käsittänyt, että tämä raakuus tultaisiin juoksemaan kaksi kertaa matkan aikana, mutta en käsittänyt lainkaan kuinka paljon sitä nousua sitten olikaan! Meinasin lahota ekan nousun jälkeen samointein. Järkyttävää, mutta silti nii mieletöntä! Jalat kantoivat ja matka jatkui. Tässä vaiheessa myös Ice Power- suihkuttajat olivat odottamassa juoksijoita ; sitä sai kipeisiin kohtiin, jos tuntui erityisen pahalta. Se auttoi! Mieletöntä.

Valehtelematta koko matkan aikana en laskenut kilometrejä, halusin vain fiilistellä. Ensimmäiset hapot huomasin jaloissa 21 kilometrin kohdalla, mutta niistäkin päästiin kun hieman hiljensi vauhtia ja keskittyi vain oikeaan tekniikkaan.

Olin päättänyt, että pysähdyn jokaisella juoma- ja tankkauspisteellä ja kävelen rennosti sen hetken, jotta saan ravinteet heti kropalle käyttöön. Onneksi olin päättänyt näin, sillä liian paljon huomasin ihmisiä, jotka siinä hötäkässä joivat tai söivät juostessa ja jo muutaman metrin jälkeen oksensivat. Juomapisteillä oli aina tarjolla urheilujuomaa sekä vettä. Ruokapisteet (alkoivat puolen välin jälkeen) tarjosivat juoksijoille välillä banaania, suolakurkkua, hedelmäsokeritabletteja, sekä energiapatukan paloja. Syödä sai, mutta niin vaan kannattikin!

Vajaat 30 kilometriä juostuani musiikki loppui tyystin korvista ja puhelimesta oli mennyt herätyskellotoiminto (??) päälle! Se piippasi liian lujaa korvissa ja ai että miten harmitti. Päätin vielä kokeilla saisinko musiikin toimimaan ja onneksi sain! Tähän kului muutama ekstraminuutti kun säädin puhelin kourassa keskellä Tukholman keskustaa, mutta tästäkin selvittiin. Kyseisen säädön jälkeen joku taputti minua olkapäälle ja huomasin, että yksi Jäniksistä koputteli olkapäähäni ja osoitti samalla miestäni ja lastani väkijoukossa. Siellä he olivat ja heiluttelivat Ruotsin lippua :D Aloin tietenkin vollottaa, enkä voinut muuta kuin lähettää lentosuukkoja sen minkä kerkesin! Enää 10 kilometriä, sen jaksaisin vaikka unissanikin!

En ole koskaan juossut niin takkuista matkaa mitä maratoonilla koin 35-42 kilometrin välillä. Oli vaan pakko jaksaa ja pitää pää mukana menossa. Nyt alkoi varsinainen henkinen tsemppaus, "Nyt kun tämän vielä jaksan, se olisi samanlainen matka kuin kotoa Hanhivaaraan ja takaisin", "Tämä vielä, niin olen juossut hanhikselta Salon keskustaan". Hullua mitä matka-ajatuksia ihminen mielessään piirtelee pahimman edessä :D Hauskinta viimeisillä kilometreillä oli asfalttiin piirretyt tsemppausviestit: "Think about that; it also can be 42 000 Burbees!". 

Muistan ikuisesti 41 kilometrin kyltin. Itkin ja huusin samaan aikaan, jolloin myös tien varsilla ollut yleisö yltyi kannustamaan lisää :D Ei voinut kuin hymyillä. Tällöin unohdinkin kaiken kivun jaloista, rakot, hiertymät ja lähdin painamaan kohti Tukholman urheilustadionia, jossa maali jo häämötti. Ohitin ihmisiä, kiritin ja kiritin kunnes maaliviivalla hyppäsin uupuneena ja onnellisena maaliin! TEIN SEN! Kuusi viikkoa ennen tätä en juurikaan päässyt juoksemaan ja nyt se oli siinä. Loppuajaksi muodostui tasan viisi tuntia, mutta olin tyytyväinen; olin tehnyt sen mistä olin jo niin kauan haaveillut ja miettinyt kestääkö kroppa!

Väsynyt, mutta onnellinen juoksija. Muistin ottaa Hanhivaarankin mukaan matkaan ;)

Se mitä tällä matkalla koin en voi enempää sanoin kuvailla. Se pitää itse kokea. Urheilusta olen aina pitänyt, mutta nyt pidän siitä vieläkin enemmän. Maratonin jälkeen en ole kertaakaan ajatellut, että minun juoksuni ovat nyt tässä, vaan mieli on vaan koko ajan seuraavissa kisoissa. Se mitä Tukholmasta kannan loppuelämäni mukanani on ensimmäinen maratoonini, hieno reitti, loistava keli ja fiilis, että kroppani oli kuin olikin maraton kunnossa! Ensi vuonna menen taas, se jos mikä on varmaa ;)

Juoksumaisin terveisin,

Jutta.

Kesän aamupalat

Tökkiikö perus kaurapuuroaamiainen kesäkuumalla tai etkö keksi mitään vaihtoehtoa? Ei hätää! Hanhis-Team rientää apuun seuraavilla vaihtoehdoilla. Vitamiinit, hiilarit, hyvät rasvat ja proteiinit nassuun, ja ei kun menoksi! Näillä ohjeilla rakennat myös ravinnerikkaan ja maittavan brunssin perheelle ja kavereille. Toimii muuten myös perheen pienimmälle väelle, testattu on!


Kesän vihrein Smoothie

Kourallinen pinaattia
1 Avocado
1 Vihreä omena
Kourallinen lehtikaalia
1 banaani
1 dl Hera- jauhetta tai riisiproteiinia
Nesteeksi vettä, mantelimaitoa tai tavallista maitoa

Heitä ainekset blenderiin ja lisää nestettä niin paljon, että aineet peittyvät. Blenderi päälle ja ääntä kohden!

Suklainen Chia- vanukas

1 rkl Chia- siemeniä
2 dl mantelimaitoa tai muuta nestettä
1 tl raakakaakaojauhetta
1 dl marjoja (mustikat, vadelmat, puolukat)
Ripaus kanelia

Laita siemenet, maito, kaakaojauhe ja marjat kippoon. Sekoita. Anna vanukkaan tekeytyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia tai jopa yön yli. Ripauta päälle kanelia ennen syömistä. Nauti!

Banaaniletut (3 isoa tai 6 pientä lettua)

1 banaani
2 kananmunaa (voit halutessasi jättää toisesta keltuaisen pois)
0,5 dl kaurahiutaleita
1dl maitoa (tavallista, riisimaitoa tai mantelimaitoa jne.)
Ripaus suolaa
Ripaus kanelia
Ripaus kaardemummaa

Paistamiseen kookosöljyä
Tarjoiluun halutessasi turkkilaista jogurttia ja kookoslastuja

Laita kaikki aineet blenderiin tai surrauta muutaman kerran käsitehosekoittimella. Lämmitä paistinpannu tulikuumaksi. Paista letut kookosöljyssä. Syö letut halutessasi turkkilaisen jogurtin ja kookoslastujen kera.

Herkullista kesää! ;)

T: Jutta ja muu tiimi

Ruokailu ja sen peruspilarit

Hei,

ja kesäistä viikon alkua!


Juuri palailin kesäloman vietosta työmaalle. Kuluneen kahden viikon aikana ei päässä olekaan pyörinyt mikään muu kuin ruoka. Kuulostaako tutulta? Minun kohdallani se tarkoitti lomamuudiin pääsemistä myös ruokailun kohdalla. Se tarkoitti kaupan vihannesosastolla hetken enemmän viipymistä ja tutustumista uusiin makuihin ja tuotteisiin. Se myös toki tarkoitti jäätelöstä nauttimista lounaan jälkeen hyvällä omalla tunnolla. Käteen jäikin hyllyjen lomasta taas lehtikaali ja pinaatti, jotka tekevät kesän salaateista ja ruokailuista nauttimisen arvoisia! Rautaa, vitamiineja ja muita hyviä hivenaineita. Keho kiittää!

Olen viimeisen parin vuoden aikana oppinut vasta säännölliseen ruokarytmiin ja siihen mitä milloinkin oma kehoni tarvitsee. Vaikka säännöllisyys ja monipuolisuus näkyy lautasellani kyllä, huomaan myös syöväni viikosta toiseen samoja raaka-aineita ja tuotteita. Se kieltämättä välillä tuntuu tylsältä ja puuduttavalta, mutta positiivisten asioiden myötä ne ovat olleet tuotteet, joista tulee hyvä olo ja ne ovat toimineet omalla kohdallani. Loma-ajat ovatkin olleet erinomaisia aikoja hankkia lautaselle jotain uutta ja ravinnerikasta.

Täsmälleen kaksi vuotta sitten jäi säännöllisestä käytöstä pois gluteeni ja maito. Kyseinen tapa on sopinut keholleni todella hyvin. Lisäksi päivittäin lautaselle eksyy kurkkua, vihreää (huom! Kirkkaan vihreä ;) salaattia, erilaisia siemeniä, avocadoa, pähkinöitä, marjoja, kanaa ja lihaa. En myöskään välttele hyviä hiilihydraatteja ja suosikkejani ovatkin bataatti, peruna ja riisi. Näiden perusruokieni kanssa olen huomannut jaksavani treenata, painon kanssa ei ole ollut ongelmia, vireystilani pysyy koholla ja jaksan arjessa. Kun sitten arjessa huomaa pitävänsä peruskaavan kohdillaan, voi viikonloppuisin helposti herkutella eikä peruspilarit kaadu mihinkään!

Myös juoksuharrastukseni on vienyt minua uusille urille ruokailun suhteen. Aikaisemmin vähensin roimasti hiilihydraatteja niinä päivinä kun en esimerkiksi treenannut tai kun omaa painoa tuli mietittyä liikaa. Nyt on pitänyt taas sitävastoin lisätä lautaselle riisiä, perunaa ja pastaa. Olenkin ajatellut kyseiset tuotteet keholleni todella hyvänä polttoaineena. Jos en niitä söisi, ei keho "moottori" pysyisi käynnissä ja jalat eivät vain veisi eteenpäin. Puntarin voisin melkeinpä piilottaa jo syvälle kaapin pohjalle, sitä en tarvitse lainkaan. Tämä ei aina olekaan niin sanottua rakettitiedettä, vaikka sitä mitenkä päin laskisi ja miettisi kaloreita, kulutuksia ja muita ;)

Aamupuuron joukkoon kesän koko värikartta!

Jos omasta ruokavaliostaan pitää jotain moitittavaa sanoa, on se helposti välipalojen uusi kehittäminen ja rutiineista pois pääseminen. Välillä tuntuu, että uusia makuja ja tuotteita ei millään keksi ja kaupasta on helppo ottaa soijajogurttia, hedelmiä ja marjoja mukaan. Hyviä nekin toki, mutta jotain muutakin olisi kivaa laittaa kehityksen alle.

Nykyiseen ja nyt juuri pinnalla olevaan ruokavaliokeskusteluun kantaa ottaen siitä voiko gluteenia syödä, millaisia ovat maitotutotteet, hiilihydraatit ovat keholle myrkkyä ja niin edelleen sanon vain sen mitä yleensäkin; jos tuote sopii sinulle, ei aiheuta ongelmia ja koet pärjääväsi ilman tuotteita, niin antaa mennä! Kyseisen asian professoreiden mielipiteistä ja erilaisten ravitsemusasiantuntijoiden vinkeistä ei pidä tehdä itselleen raamattua. Itse sinä vain tiedät mikä sopii sinulle, mutta kannattaa pitää mielessä että toiselle se ei välttämättä sovikaan. Meistä tulee välillä sokeita sille mikä on kehollemme hyväksi; se voi ollakin täysin myös päinvastoin!

Uskon vahvasti siihen, että juuri se mitä syön, saa minut voimaan äärimmäisen hyvin. Sen kun pitäisi mielessään aina niin uskallan väittää, että erilaisia sydän- ja verisuonitauteja diagnosoitaisiin hirveän paljon vähemmän, sokeri- ja kolesteroliarvot pysyisivät kurissa ja ihmiset olisivat huomattavasti terveempiä.


Kaikkea tarpeeksi ja kohtuudella, sillä pärjää :)

Kesäisin terkuin,

Jutta.